25.6.2014

White lace and leopard jeans

Reilun viikon kipeänä makaamisen jälkeen, tänään on ollut ihan hyvä olo. Aamulla kävin työterveydessä ja siellä oli ihanan kärsivällinen lääkäri. Hän kuunteli rauhassa sepustukseni migreenin epäilystä tähän päivään. On aina aikamoinen homma selittää tää mun tilanne uudelle lääkärille. Varsinkin kun 99% lääkäreistä ei tiedä, mitä tarkoittaa Chiari. Lääkäri sanoi lopuksi, ettei olisi uskonut mun astellessa ovesta sisään, että mulla on moinen tarina kerrottavani. Ja tulin jotenkin hyvälle mielelle, kun hän sanoi mun vaikuttavan hirveän positiiviselta, kaiken tämän suhteen. Vaikka sitä en todellakaan aina ole, vaikka pyrin olemaan optimistinen. 

Tänään nähtiin Elsan kanssa. Kun mun olo olikin ok, niin päätettiin lähteä vähän valokuvailemaan. Päädyttiin Hatanpään Arboretumiin. Vähän toivottiin että siellä olisi ollut jo kaikki ihanat ruusut väriloistossaan, mutta ei näköjään ihan vielä. Saatiin kuitenkin nopsasti räpsittyä kivoja kuvia.








Sen jälkeen päädyttiin Passioniin istuskelemaan ja pelailemaan Scrabblea ja Yatzya! Heheh, onneks oltiin melkein ainoat asiakkaat kokoajan. Eläydyttiin hieman peleihimme ja saatettiin vaikuttaa hieman oudoilta. 









24.6.2014

TB day 8 & 9 in America - San Diego Zoo

Kiitos kaikille ihanille jotka on huolehtinut musta, oonko kunnossa. Oon kunnossa ja olokin on hieman helpottanut. Sain magneettikuvien tulokset eilen ja kunnossahan ne oli. Ihana juttu, mutta kyllä silti vähän turhauttaa, kun ei tiedä mistä tää kaikki johtuu. Onneks mulla on paljon parempi olo kun viikko sitten. Huomenna meen työterveyteen ja ensi tiistaina neurologin vastaanotolle. Nyt epäillään, josko mulla olis virusperäinen aivokalvontulehdus. Sen oireet sopii ihan nappiin mun oireiden kanssa, mutta mistäs sitä tietää. Jos teillä jollain on kokemusta siitä niin kuulisin mielellään kokemuksia! Teki mieli tulla kirjoittelemaan, mutta kuvia mulla ei oo sattuneista syistä. Löysin luonnoksistani tämmöisen vanhan Amerikka-postauksen joka on siis meidän syksyn 2012 reissusta. Tulipa ihania muistoja mieleen joten päätin julkaista tän vähän niinkun "throwback tuesday" - meiningeissä :)



Reissun kahdeksantena päivänä lähdettiin ajamaan San Diegoon, johon ajoi vajaat pari tuntia Los Angelesista. San Diegossa sijaitsee muunmuassa maailman suurin eläintarha, johon me siis matkattiin!


Sitä ennen pysähdyttiin kuitenkin aamupalalle. Huhhuh noita aamupaloja. Iskä ja pikuveli söi jotkut club-leivät ja hedelmiä. Mä tilasin mustikka-banaani-pannukakkuja ja hedelmiä. Ja noi pannukakutkin oli reilusti mun kämmenen kokoisia :D Tollon ikävöi suomalaista ruisleipää ja kaurapuuroa mutta nyt ikävöin kyllä ihan vähän totakin! No mutta vatsat täynnä oli hyvä lähteä matkaan.






















Eläintarhasta kuvia on varmaan satoja, anteeksi spämmäys. Mutta tuolla oli siis eläimiä laidasta laitaan ja jos vaan "siellä päin" maailmaa liikutte, niin suosittelen todellakin! Siellä on vielä erikseen "Sea world", mistä löytyy delfiineitä, pigviineitä, valaita, haita... Sinne oltais myös haluttu mennä, mutta koko päivä hujahti ohi pelkästään tuolla eläintarhan puolella. Siellä saa takuulla siis koko päivän kuluttettua, kaikkia otuksia ihmetellen :)





Seuraavana päivänä meillä oli "rokulipäivä". Reissun yhdeksäntenä päivänä alkoi olla jo aika väsynyt (plus matkustukset ja se että "elettiin" yks päivä uudelleen). Oli niin aikatauluttanutkin reissua, että aamulla lähdettiin ja illalla tultiin hotelliin ja kaaduttiin sänkyyn nukkumaan. Päätettiin ettei suunnitella etukäteen mitään, nukutaan pitkään, etsitään kiva aamupalapaikka ja fiilistellään sitten mitä tekis mieli tehdä.

Mietittiin mihin vois mennä siinä lähistöllä ettei tarvis taas ajaa paria tuntia. Tuolla Losissa noi välimatkat oli kyllä ihan hullun pitkiä. Ja siellä tajusin, että Tampereen rantatien ruuhkat ei oo ruuhkia nähnytkään. Kun istui tuolla semmosissa ruuhkissa, että kaikki kuusi eteenpäin vievää kaistaa meni ihan kävelyvauhtia. Järjetöntä, että monet ihmiset viettää viikossa useampia tunteja semmoisissa ruuhkissa! No, kuitenkin päädyttiin jatkaan Long Beachillä sijaitsevaan akvaarioon kun jäi se San Diegon akvaario näkemättä. 










No, toi paikka ei varmasti vetänyt ihan vertoja Sea worldille, mutta oli se ihan käymisen arvoinen paikka. Tuolla oli siis kaloja, pingviinejä, merileijonia (ja niillä oli semmonen lava millä ne esiintyi), meduusoja, kaikenmaailman äyriäisiä, haita ym. Kaikista mieleen painuvinta oli se kun siellä sai koskea meduusaan ja semmoisia metrin mittaisia haita! Huh, se meduusan koskettaminen oli aika kuumottavaa mutta onneks uskalsin. Se oli semmoista toooosi limaisen ja ohuen tuntuista :)

Nälkä alkoi kurnia ja huomattiin että vastapäätä akvaariota olikin Bubba Gump! Ravintola, johon oltiin suunniteltu alunperin menevämme Nycissä. Nyc jäi väliin sattuneista syistä, mutta onneksi päästiin tonne, toi oli meinaan niiiiiin ihana paikka! En valehtele jos sanon että toi on parhaita ravintoloita, missä oon ollut. Tarjoilija oli ihana ja ihan yliystävällinen, niinkun kaikki ihmiset tuolla. Se oli kyllä suomalaiselle niiin outoa, vaikkakin hyvällä tavalla.










Söin ehkä maailman parasta pastaa joka oli katkarapupastaa. Nam, tonne on vielä joskus päästävä! Jälkiruuaksi otin suklaakakun. Ja se oli ISO! Söin siitä ehkä 1/10-osan :D





22.6.2014

Kamalin aamu hetkeen

Tiistai-aamu, kello 5:20. Mun kesäloman toinen päivä. Mun piti mennä salille kaverin kanssa ja laitattaan geelikynnet, piti olla tulossa kiva, rento päivä. Herään aivan hirvittävään päänsärkyyn. Siis aivan käsittämättömän kovaan. Normaalisti jos heräisin ja tuntisin jonkinlaista päänsärkyä, niin jatkaisin unia ja se menisi sillä ohi. Tajusin kuitenkin että tämä ei ole sellaista. Ajattelin että nyt pitäis nousta ja hakea lääke - mutta kun se kipu oli niin lamauttava. Aika nopeasti tajusin että mulla on myös tosi huono olo. Eikä mitenkään hieman heikota, vaan ihan semmoinen olo että oksennus tulee hetkenä minä hyvänsä! Nousen, otan lääkettä ja menen takaisin sänkyyn. Tärisen ja poikaystävä koittaa unissaan rauhotella mua. Luulee että palelen vaan. Hetken kuluttua tajuan että ei hitsi, nyt on mentävä. Silmissä mustenee kun kävelen vessaan. Mua sattuu niin paljon päähän että silmienkin auki pitäminenkin on vaikeaa. Mietin että tää ei voi olla normaalia. Pyörryttää, tärisyttää, huono olo, jomottaa päätä. Soitan äidille ja ainoat mitä pystyn sanomaan on että "voitko tulla tänne, kaikki ei oo hyvin, mua sattuu". Kun puhelu loppuu niin alan oksentamaan. Pelkään että pyörryn siihen paikkaan, kipu on niin valtava enkä jaksa pitää silmiä auki. Tuntuu että pää räjähtää yökkiessä. Huudan poikaystävän hereille, koska pelkään että oikeesti pyörryn sinne vessaan yksin. Poikaystävä päättää että lähteekin jo viemään mua edeltä sairaalaan. Onneksi kukaan ei ollut vielä liikkeellä kun lähdettiin kotoa, mä oksennan vatiin meidän rappukäytävässä, aurinkolasit päässä, vaaleansininen velourasu päällä... Näytin varmaan just siltä että oon humalassa/hirveessä krapulassa. 

No, kuudelta ollaan Acutassa ja äiti kurvaakin samaan aikaan siihen. Istuskellaan jonkin aikaa odottamassa. Ilmoittaudutaan. Ensimmäinen kommentti kun selitän oireeni: "Migreeni" - "Ei ole migreeni" . "Mikäs leikkaus sulle on tehty?" "Semmonen leikkaus että on tehty noille pikkuaivoille tilaa" "Kuule, ei sun pikkuaivoihin oo koskettu. Se on tommonen Arnold-Chiari se sun diagnoosi" (AI ONKO?!?!!?) Istuskellaan ainakin toiset 10min. Sairaanhoitaja haastattelee mua. Koitan selittää, että oon huolestunut siksi koska mun neurologi sanoi että sitten pitää huolestua kun herää päänsärkyyn kesken unien, oksentaa tai on näköhäiriöitä. Ja mulla oli kaikkia noista juuri äsken. "No tää voi kyllä olla ihan jotain vatsatautiakin". Taas odotellaan jonkin aikaa. Saan kipupiikin ja pahoinvointipiikin. Sitten odotetaan lääkäriä 1,5h. Kuume nousee. Lääkäri ei oikein osaa sanoa mitään. Kysytään saataisko jotenkin uusi lähete, yksityiselle puolelle magneettikuviin. Ei onnistu. "No mitäs sitten jos tämmöinen kohtaus toistuu?" "No voin kirjoittaa pahoinvointilääkettä niin ota sitä sitten". Ja kaikkein paras kommentti mun mielestä oli "ei tässä oikein voi mitään muuta tehdä, eikä sun kannata tänne enää jäädä kun meillä alkaa toi remonttikin, niin on inhottava meteli" :D 


No, vähän takki auki lähdettiin sitten kotiin. Ruvettiin miettiin mitä kautta pääsisin yksityiselle kuviin mahdollisimman pian. Postilaatikosta tipahtaa sopivasti ilmoitus Hatanpään neurologian poliklinikalta, noin 2kk päästä pääsen sinne magneettikuvaan. Keksittiin onneksi ratkaisu ja sain kahden päivän päähän magneettiajan Terveystaloon. Äiti oli mun seurana kun poikaystävä oli töissä. Olin niiin kipeä että olin kun pikkulapsi. Mulle nousi myös 39 asteen kuume (minulle jolla ei ole ollut moista kuumetta vuosiin niin se oli ihan kamalasti). Jotenkin se kuume vaikutti myös niin, että pään kääntäminen/liikkuminen/kumartelu oikein vihloi ohimoa ja maksimoi päänsäryt. En myös saanut mitään syötyä, kun se meinasi tulla ylös samantien. Parin päivän jälkeen pahoinvointi ja kuume helpotti. Nyt oon vaan kärsinyt tästä päänsärystä. 


Tulipa rauhallinen juhannus, kun oon nyt maannut äidin helmoissa torstaista asti. Torstaina kävin tosiaan siellä magneetissa ja se meni yllättävän hyvin. Se oli vähiten epämiellyttävin magneettikuvaus missä oon ollut. Se mun hoitaja siellä oli niin ihana, että ajattelin vielä laittaa jotain asiakaspalautetta siitä. Edelleenkin hymyilyttää kun mietin sitä :) Hauskaa kuinka erilailla potilas kohdataan julkisella ja sitten taas yksityisellä puolella. Julkisella hyvä kun ehditään katsomaan silmiin, tervehtimään. Tuolla Terveystalolla se hoitaja sai kosketuksellaan ja puheellaan mut rauhoittumaan siihen kuvaukseen. Kuitenkin, maanantaina saan tulokset niistä kuvista.

15.6.2014

15.6

Mietin pitkään kerronko blogissa millainen mun vointi on ollut sen jälkeen kun viimeksi siitä kirjoittelin maaliskuulla. Tämä teksti on ollut varmaan pari kuukautta mulla luonnoksissa, mutten oo julkaissut sitä. Ajattelin ettei ketään kiinnosta, varsinkin kun tää mun tilanne kuullostaa hirveen sekavalta :D Mutta kun yksi ihminen tätä toivoi niin joudutte nyt kaikki lukemaan, hahah! 

 Maaliskuun vikoina päivinä pääkipu yltyi yhtäkkiä, semmoiseksi mitä se on ollut ennen leikkaustakin. Olin lounaalla työkaverin kanssa ja en saanut edes syötyä kun se kipuaalto tuli. Kaveri passitti mut lepäämään ja en olis arvannut että kahteen viikkoon en töihin palaisi. Hirveiden kipujen lisäksi kaveriksi nousi öisin kuume. Olin melkein kaksi viikkoa kuumeessa. Se oli hyvin erikoista, koska mulla ei ollut minkäänlaista flunssaa - kaikki tulehdusarvotkin oli normaalit. Ja kuume nousi ainoastaan öisin. No, päädyin lääkärille joka hoksasi että (minulla oli juuri aloitettu uusi lääke kipulääkityksen rinnalle) syön lääkkeitä jotka eivät sovi yhdessä käytettäviksi. Lopetin toisen lääkkeen ja niin loppui kuumekin. 

Heti sairastelun perään lomailinkin kaksi viikkoa ja oli kyllä ihana loma. Tunsin olevani taas pitkästä aikaa NIIN elossa. Kävin laivalla, Helsingissä, shoppailemassa, kampaajalla, laittamassa ripset, urheilin, juhlin ja näin kavereita ja sukulaisia. 



Ja sitten toukokuu meni taas ihan normaalin arjen parissa, ilman sen kummempia kipuja. Voin jo niin hyvin että kipulääkkeet päätettiin laskea ihan minimiin. Niin pientä annostusta en ollut syönyt melkein vuoteen. Mutta nyt, ehkä viimeisen kuukauden olen kitkutellut hampaat irvessä. Ärrrrrsyttävä päänsärky! Ei oikeestaan sen suurempaa, mutta kyllä ärsyttää kun pitkästä aikaa päätä särkee. Oikeesti se vaikuttaa niin moneen asiaan ja hölmöä miettiä aina "särkeekö mun päätä nyt niin paljon vai voinko mennä salille tai viitsinkö kumartua ja nostaa ton roskan?" - vai laukeaako siitä suurempi päänsärky? Varmasti on ihan luonnollista että on parempia ja huonompia kausia. Ensin oli parempi ja nyt huonompi sitten. Ja eihän sitä tiedä mistä ne kivut johtuu loppupeleissä? Monet joilla on sama diagnoosi kun mulla, on sanoneet että helteillä kivut voimistuvat. Ja viime kesä oli kyllä todella kivulias, sen muistan. Tosin sillon ei ollut vielä leikkaustakaan tehty. Ja tietysti stressi ja tensioniska voi tehdä oman osansa. Anteeksi tämä valitus mutta ajattelin nyt kertoa suoraan :D 




Otin sitten yhteyttä neurologiin jolla kävin muutama kuukausi sitten. Kyselin mitä hän on mieltä tästä päänsärystä ja siitä että mun oli pakko nostaa taas kipulääkitystä. Vaikka muutaman viikon yritin kärvistellä mutta sitten en enää jaksanut. Päänsärky yltyi rasituksesta vielä enemmän ja tuntui että mitään ei saanut aikaiseksi. Hän oli sitä mieltä että tässä vaiheessa pitäisi periaatteessa pystyä olemaan jo pienemmällä annostuksella/mahdollisesti jopa ilman lääkkeitä. Ja kun mun päänsäryt on pahimpia nimenomaan aamuisin kun herään - niin olisi hyvä varmistaa vielä magneettikuvalla ettei syynä päänsärkyihin ole aivonestekierron häiriö tms. Joten hän teki minusta lähetteen magneettikuviin ja aloitettiin Lyrica-lääkitys jotta saisi kipukierteen katkaistua ja se auttaa myös ns hermosärkyyn.



Taysista tuli kirje jossa kerrottiin että oon Hatanpään poliklinikalle jonossa... No, ens viikolla selviää kuinka kiireelliseksi ne luokittelee mun kuvaukseni. Nyt kuitenkin tällä viikolla oli jo kolme aikalailla särytöntä päivää :)


Kuvat weheartit.com