22.6.2014

Kamalin aamu hetkeen

Tiistai-aamu, kello 5:20. Mun kesäloman toinen päivä. Mun piti mennä salille kaverin kanssa ja laitattaan geelikynnet, piti olla tulossa kiva, rento päivä. Herään aivan hirvittävään päänsärkyyn. Siis aivan käsittämättömän kovaan. Normaalisti jos heräisin ja tuntisin jonkinlaista päänsärkyä, niin jatkaisin unia ja se menisi sillä ohi. Tajusin kuitenkin että tämä ei ole sellaista. Ajattelin että nyt pitäis nousta ja hakea lääke - mutta kun se kipu oli niin lamauttava. Aika nopeasti tajusin että mulla on myös tosi huono olo. Eikä mitenkään hieman heikota, vaan ihan semmoinen olo että oksennus tulee hetkenä minä hyvänsä! Nousen, otan lääkettä ja menen takaisin sänkyyn. Tärisen ja poikaystävä koittaa unissaan rauhotella mua. Luulee että palelen vaan. Hetken kuluttua tajuan että ei hitsi, nyt on mentävä. Silmissä mustenee kun kävelen vessaan. Mua sattuu niin paljon päähän että silmienkin auki pitäminenkin on vaikeaa. Mietin että tää ei voi olla normaalia. Pyörryttää, tärisyttää, huono olo, jomottaa päätä. Soitan äidille ja ainoat mitä pystyn sanomaan on että "voitko tulla tänne, kaikki ei oo hyvin, mua sattuu". Kun puhelu loppuu niin alan oksentamaan. Pelkään että pyörryn siihen paikkaan, kipu on niin valtava enkä jaksa pitää silmiä auki. Tuntuu että pää räjähtää yökkiessä. Huudan poikaystävän hereille, koska pelkään että oikeesti pyörryn sinne vessaan yksin. Poikaystävä päättää että lähteekin jo viemään mua edeltä sairaalaan. Onneksi kukaan ei ollut vielä liikkeellä kun lähdettiin kotoa, mä oksennan vatiin meidän rappukäytävässä, aurinkolasit päässä, vaaleansininen velourasu päällä... Näytin varmaan just siltä että oon humalassa/hirveessä krapulassa. 

No, kuudelta ollaan Acutassa ja äiti kurvaakin samaan aikaan siihen. Istuskellaan jonkin aikaa odottamassa. Ilmoittaudutaan. Ensimmäinen kommentti kun selitän oireeni: "Migreeni" - "Ei ole migreeni" . "Mikäs leikkaus sulle on tehty?" "Semmonen leikkaus että on tehty noille pikkuaivoille tilaa" "Kuule, ei sun pikkuaivoihin oo koskettu. Se on tommonen Arnold-Chiari se sun diagnoosi" (AI ONKO?!?!!?) Istuskellaan ainakin toiset 10min. Sairaanhoitaja haastattelee mua. Koitan selittää, että oon huolestunut siksi koska mun neurologi sanoi että sitten pitää huolestua kun herää päänsärkyyn kesken unien, oksentaa tai on näköhäiriöitä. Ja mulla oli kaikkia noista juuri äsken. "No tää voi kyllä olla ihan jotain vatsatautiakin". Taas odotellaan jonkin aikaa. Saan kipupiikin ja pahoinvointipiikin. Sitten odotetaan lääkäriä 1,5h. Kuume nousee. Lääkäri ei oikein osaa sanoa mitään. Kysytään saataisko jotenkin uusi lähete, yksityiselle puolelle magneettikuviin. Ei onnistu. "No mitäs sitten jos tämmöinen kohtaus toistuu?" "No voin kirjoittaa pahoinvointilääkettä niin ota sitä sitten". Ja kaikkein paras kommentti mun mielestä oli "ei tässä oikein voi mitään muuta tehdä, eikä sun kannata tänne enää jäädä kun meillä alkaa toi remonttikin, niin on inhottava meteli" :D 


No, vähän takki auki lähdettiin sitten kotiin. Ruvettiin miettiin mitä kautta pääsisin yksityiselle kuviin mahdollisimman pian. Postilaatikosta tipahtaa sopivasti ilmoitus Hatanpään neurologian poliklinikalta, noin 2kk päästä pääsen sinne magneettikuvaan. Keksittiin onneksi ratkaisu ja sain kahden päivän päähän magneettiajan Terveystaloon. Äiti oli mun seurana kun poikaystävä oli töissä. Olin niiin kipeä että olin kun pikkulapsi. Mulle nousi myös 39 asteen kuume (minulle jolla ei ole ollut moista kuumetta vuosiin niin se oli ihan kamalasti). Jotenkin se kuume vaikutti myös niin, että pään kääntäminen/liikkuminen/kumartelu oikein vihloi ohimoa ja maksimoi päänsäryt. En myös saanut mitään syötyä, kun se meinasi tulla ylös samantien. Parin päivän jälkeen pahoinvointi ja kuume helpotti. Nyt oon vaan kärsinyt tästä päänsärystä. 


Tulipa rauhallinen juhannus, kun oon nyt maannut äidin helmoissa torstaista asti. Torstaina kävin tosiaan siellä magneetissa ja se meni yllättävän hyvin. Se oli vähiten epämiellyttävin magneettikuvaus missä oon ollut. Se mun hoitaja siellä oli niin ihana, että ajattelin vielä laittaa jotain asiakaspalautetta siitä. Edelleenkin hymyilyttää kun mietin sitä :) Hauskaa kuinka erilailla potilas kohdataan julkisella ja sitten taas yksityisellä puolella. Julkisella hyvä kun ehditään katsomaan silmiin, tervehtimään. Tuolla Terveystalolla se hoitaja sai kosketuksellaan ja puheellaan mut rauhoittumaan siihen kuvaukseen. Kuitenkin, maanantaina saan tulokset niistä kuvista.

8 kommenttia:

johanna h kirjoitti...

Olipa huonoa kohtelua päivystyksessä...Onneksi voit nyt hieman paremmin, ja pääsit magneettikuvaan.

Anonyymi kirjoitti...

Menittehän te päivystykseen ettekä terveyskeskukseen? Kyllä kaikenlaista kohtelua saa, onneksi saitte kuvausajan. Olethan jo soittanut neurologille sairaalaan?

Minni kirjoitti...

Johanna - Niimpä! Onneksi on mahdollisuus käyttää muitakin vaihtoehtoja :)

Ano - Tottakai mentiin, Acuta on Taysin päivystys. Kenelle neurologille, minne ja miksi? :D En oo kärryillä ketä ja mitä meinaat :)

Ulla Ylijoki kirjoitti...

Sähköpostilla voi olla yhteydessä myös neurokirurgeihin, joutuvat vastaamaan ympäripyöreitä siihen, mutta toiminta-ohjeet tulee kuitenkin.

Anonyymi kirjoitti...

Kuulostaa kauheelta:( toivottavasti kaikki on hyvin:)

Minni kirjoitti...

Ulla - Niin niin, oon yrittänyt tavoitella Heleniä mutta en oo saanut vastausta s-postilla. Taitaa olla lomalla kun oli viime kesäkuun myös. Oon soitellut kyllä yhden Mehiläisen neurologin kanssa ja hän itseasiassa soittaa mulle ylihuomennakin..

Ano - On kaikki ihan hyvin, olo hieman parempi ja magneettikuvat oli normaalit joten ei ainakaan mitään akuuttia :)

Anonyymi kirjoitti...

Niin olin vain huolissani että tietäähän sua hoitava neurologi tilanteen, mutta varmasti olet ollut häneen yhteydessä. Hyvä että vointi on parempi.-a

Minni kirjoitti...

Joo niimpä :) ei hätää. Mulla on vaan vähän hankala tilanne ku mulla ei oikeestaan oo mitään semmosta yhtä lääkäriä joka hoitaisi mua. Taysin neurolle mun hoitosuhde on loppunut kun leikkauksen jälkeen katsottiin että kaikki on ok. Eräs turkulainen neurologi on kuitenkin hoitanut mua myös ja häneen olen ollut yhteydessä ja tiistaina mulla on aika hänelle.