14.11.2013

Chiari - leikkaus / toipuminen part. 2

Viimeisestä toipumispostauksesta on aikaa neljä viikkoa, joten ajattelin vähän päivitellä millainen olo on nyt. Tällä hetkellä on hyviä päiviä ja välillä vähän huonompia. Ei oo oikeestaan mitään ihan selkeetä linjaa. Leikkauksesta on siis aikaa nyt 8 viikkoa. Mutta nykyään jaksan kauppareissut ihan hyvin ja touhuilla kotona vähän kerrallaan. Yksi päivä mun piti käydä kaverin kanssa vaan Ikeasta hakeen kynttilöitä mutta sitten huomasinkin että olin ollut 3,5h shoppailemassa ilman yhtään kipua! Vitsit kuinka hyvä fiilis siitä tuli :)


Yleensä aamuisin pää on aika kipeä, johtuuko sitten jotenkin nukkuma-asennosta vai meenkö vaan jotenkin jumiin tuolta niska-hartiaseudulta yön aikana ja se aiheuttaa päänsärkyä? Aamulla yleensä olo helpottaa lääkkeiden jälkeen. Mutta päivästä ja tekemisestä riippuen liikkuminen voi aiheuttaa äkillistä kovaa kipua otsalle (ei todellakaan siinä määrin kun vaikka 4 vkoa sitten). Kumartuminen ja pään liikkeet ovat ehkä vielä pahempia kun liike. Niistä tuleva kipu on myös kovaa jomotusta otsalle joka voi helpottaa kun rauhoittuu.

Mutta semmoinen kokoaikainen päänsärky on kyllä vähentynyt leikkauksen jälkeisistä kivuista. Nyt kivut tuntuvat liittyvän enemmän tuohon liikkeeseen/niska- ja hartiajumeihin. Pää kääntyy aikalailla jo normaalisti (pystyn katsomaan olkani yli ja saan leuan rintaan). Tosin vasemmalle pään kääntö on edelleen kivuliampaa. 


Myös huimauskohtaukset ja kuvotus-olo on oikeestaan kokonaan jääneet pois, jee! Oon saanut syötyä jo kunnon ruokaa aika hyvin. Vielä haastetta on palauttaa säännöllinen ruokarytmi ja syödä monipuolisesti. Ensimmäiset viikot mua kuvotti jotenkin tosi paljon ruoka, etenkin lämmin ruoka ja liha yms. Ainoa mitä pystyin syömään oli hedelmät, leipä, mehut, jogurtti... 

Tämän vuoksi painokin näyttää laskeneen, tosin kaikki pienet lihaksetkin on varmaan kadonnut koska en oo pystynyt liikkumaan 7 KUUKAUTEEN! Oon nyt pari viikkoa tehnyt pieniä kävelylenkkejä ja koittanut venytellä mahdollisimman paljon tota yläkroppaa. Oikean käden nostaminen sivulle olkapään tasoon on tosi vaikeaa. Oikea käsi on tosi heikko ja välillä tota olkapäätä oikein särkee. Johtunee siitä että mun pää oli leikkauksen jälkeen ekat neljä-viisi viikkoa vinossa vasemmalle.

Fysioterapiassa oon käynyt nyt 1-2 krt viikossa. Siellä ollaan käsitelty oikeestaan koko kroppaa. Mutta siis kaikki rintakehästä ylöspäin on ollut niiiiin jumissa. Kädet, hartiat, kasvot JOPA korvat :D Haavan reunaa ei olla paljookaan vielä käsitelty koska se on niiin kipeä. Ihan kevyesti vaan sormella sietää painaa. Mutta itse arpi ei ole ollenkaan kipeä ja
juuri huomasin että tunto palautunut koko matkalle.

Mulla on sairaslomaa kirjoitettu nyt tämän marraskuun loppuun. Kaipaan niiiiin kovasti töihin ja normaaliin arkeen. Näen lähes joka yö töistä unta, ja työkaveri kertoi että lapset vielä muistaa mut ja kyselee päivittäin musta. Mutta olis kyllä todella tärkeää olla ihan 100% kunnossa kun palaa töihin. Vielä en oo, joten en uskalla haaveilla töihin paluusta vielä parin viikon päästä. Mutta hankalaa on myös tietää se että kuinka "normaaliksi" tää olo tulee edes parantumaan? Kuinka kauan kannattaa odotella? Mutta toki toivon että koen jonkun tsemppi-parantumisen ja pääsisin mahdollisimman pian töihin. 


Hiukset on kasvanut jo sen verran että ne peittää tota haavaa vähän!

Mulla oli jälkitarkastus reilu 2 viikkoa sitten ja näin lääkäri kirjoitti epikriisiin:
Yleistila hyvä. Pää selvästi jäykkä ja kulkee pää jäykästi normaaliasennossa. Selvä tensionaalinen kipu, pienikin kosketus haavanseudun viereisiin lihaksiin aiheuttaa kovan säryn. Niska-hartiaseudun lihakset selvästi jännittyneet, selvä tensionaalinen lihasvaiva.

Potilaan päänsäryt eivät sovi johtuvaksi enää Chiarista. Siinä ei ole palpaatioarkoja, kipeitä niskalihaksia eikä vaiva ole pahimmillaan aamuisin, kuten potilaalla nyt. Pidänkin tensionaalista lihaskipua päänsäryn merkittävämpänä syynä ja Chiariin liittyvää päänsärkyä toissijaisena.

Toi lihavoitu lause tuntui kyllä niin hyvältä lukea. Vielä en uskalla tätä "juhlia" mutta toivon kovasti että parempaa kohti ollaan menossa :)

3.11.2013

Koskettavat kappaleet


Moikka, pitkästä aikaa. Mä oon täällä keskittynyt itseni kuntouttamiseen ja viettänyt hyvin rauhallisia päiviä kotosalla. Onnekseni kivut näyttävät vähentyneet hieman. Ja fysioterapian avulla olen saanut kipeitä lihaksiani vetreytymään = liikkuminenkaan ei satu enää niin kovasti. Edistyminen ja paraneminen on hidasta, mutta aina kun huomaa pienenkin asian jonka pystyy tekemään paremmin kun ennen. Siitä tulee niin huippu onnistumisen olo. Esimerkiksi pystyy kääntämään päätä ilman kipua, jättämään lääkettä pois, ajaa autoa… Ennen niin itsestäänselviä asioita (ainakin mulle) mutta nyt ilon aiheita!

Mutta, tän postauksen aihe onkin musiikki. Kauheesti en oo mitään musiikkia tänne blogiin aiemmin jakanut. Mutta tiedättekö sen kun joku tietty biisi ja sen sanat vaan sopii niiin omaan elämään tai johonkin tilanteeseen? Ja nimenomaan tollaisista kappaleista mä saan itse niin paljon voimaa :) Joten nyt tässä kun on ollut aikaa ja ajateltavaa niin oon kuunnellut paljon musiikkia jossa on jollain tapaa taas mua koskettava sanoma.
Ajattelin jakaa muutaman nyt tänne blogiin. 

Ja pakko sanoa että Johanna Kurkela on noussut ihan yhdeksi mun suosikkiartistiksi. Ennen en tiennyt kun muutamia hänen hittejään, mutta hiljattain olin hänen konsertissaan. Ja vau. Kaikki ennakko-odotukseni kyllä menivät uusiksi… Mielettömän ihana ääni, uskomaton lavashow, positiivista energiaa. Vieläkin menee ihan kylmät väreet ajatellessa sitä. Suosittelen lämpimästi jos joskus tarjoutuu mahdollisuus nähdä tuo nainen livenä.

Mutta nyt näitä biisejä, oon kopioinut niistä joitain tärkeitä kohtia mulle





Kun mä herään aamulla
Juon aamukahvit pöydän alla
En laita hiuksiani ollenkaan
Minä muutun tänä aamuna
Tänä aamuna
Katson elämää ja hehkun halua
Mennä sen mukana





Elämä on varjoa ja valoa Joskus se kyyneliin tiristää Silloin kun itkun kaulukset Kurkkua kiristää Elämä on sekoitus onnea Ja surullisia vaiheita Meil on täydellinen elämä








Keskellä ihmettä 
Sen tajuu vasta jälkeenpäin
Taidat aavistaa jo sen
Yksin täytyy jokaisen
polku mennä pimeään
että pystyy elämään

Sä saatat selvitä
vähin vammoin matkalla
Ystäväsi huolehtii 
kun askelees on hatarat
Elämässä pitää kii
jos sen päältä putoat




Millaisista biiseistä te löydätte omaan elämäänne osuvia tekstejä? Näiden lisäksi mulle rakkaita biisejä löytyy mm. Ellie Gouldingilta, Jenni Vartiaiselta, Haloo Helsingiltä ja Juha Tapiolta. Ihan vaan esimerkiksi :)