14.11.2013

Chiari - leikkaus / toipuminen part. 2

Viimeisestä toipumispostauksesta on aikaa neljä viikkoa, joten ajattelin vähän päivitellä millainen olo on nyt. Tällä hetkellä on hyviä päiviä ja välillä vähän huonompia. Ei oo oikeestaan mitään ihan selkeetä linjaa. Leikkauksesta on siis aikaa nyt 8 viikkoa. Mutta nykyään jaksan kauppareissut ihan hyvin ja touhuilla kotona vähän kerrallaan. Yksi päivä mun piti käydä kaverin kanssa vaan Ikeasta hakeen kynttilöitä mutta sitten huomasinkin että olin ollut 3,5h shoppailemassa ilman yhtään kipua! Vitsit kuinka hyvä fiilis siitä tuli :)


Yleensä aamuisin pää on aika kipeä, johtuuko sitten jotenkin nukkuma-asennosta vai meenkö vaan jotenkin jumiin tuolta niska-hartiaseudulta yön aikana ja se aiheuttaa päänsärkyä? Aamulla yleensä olo helpottaa lääkkeiden jälkeen. Mutta päivästä ja tekemisestä riippuen liikkuminen voi aiheuttaa äkillistä kovaa kipua otsalle (ei todellakaan siinä määrin kun vaikka 4 vkoa sitten). Kumartuminen ja pään liikkeet ovat ehkä vielä pahempia kun liike. Niistä tuleva kipu on myös kovaa jomotusta otsalle joka voi helpottaa kun rauhoittuu.

Mutta semmoinen kokoaikainen päänsärky on kyllä vähentynyt leikkauksen jälkeisistä kivuista. Nyt kivut tuntuvat liittyvän enemmän tuohon liikkeeseen/niska- ja hartiajumeihin. Pää kääntyy aikalailla jo normaalisti (pystyn katsomaan olkani yli ja saan leuan rintaan). Tosin vasemmalle pään kääntö on edelleen kivuliampaa. 


Myös huimauskohtaukset ja kuvotus-olo on oikeestaan kokonaan jääneet pois, jee! Oon saanut syötyä jo kunnon ruokaa aika hyvin. Vielä haastetta on palauttaa säännöllinen ruokarytmi ja syödä monipuolisesti. Ensimmäiset viikot mua kuvotti jotenkin tosi paljon ruoka, etenkin lämmin ruoka ja liha yms. Ainoa mitä pystyin syömään oli hedelmät, leipä, mehut, jogurtti... 

Tämän vuoksi painokin näyttää laskeneen, tosin kaikki pienet lihaksetkin on varmaan kadonnut koska en oo pystynyt liikkumaan 7 KUUKAUTEEN! Oon nyt pari viikkoa tehnyt pieniä kävelylenkkejä ja koittanut venytellä mahdollisimman paljon tota yläkroppaa. Oikean käden nostaminen sivulle olkapään tasoon on tosi vaikeaa. Oikea käsi on tosi heikko ja välillä tota olkapäätä oikein särkee. Johtunee siitä että mun pää oli leikkauksen jälkeen ekat neljä-viisi viikkoa vinossa vasemmalle.

Fysioterapiassa oon käynyt nyt 1-2 krt viikossa. Siellä ollaan käsitelty oikeestaan koko kroppaa. Mutta siis kaikki rintakehästä ylöspäin on ollut niiiiin jumissa. Kädet, hartiat, kasvot JOPA korvat :D Haavan reunaa ei olla paljookaan vielä käsitelty koska se on niiin kipeä. Ihan kevyesti vaan sormella sietää painaa. Mutta itse arpi ei ole ollenkaan kipeä ja
juuri huomasin että tunto palautunut koko matkalle.

Mulla on sairaslomaa kirjoitettu nyt tämän marraskuun loppuun. Kaipaan niiiiin kovasti töihin ja normaaliin arkeen. Näen lähes joka yö töistä unta, ja työkaveri kertoi että lapset vielä muistaa mut ja kyselee päivittäin musta. Mutta olis kyllä todella tärkeää olla ihan 100% kunnossa kun palaa töihin. Vielä en oo, joten en uskalla haaveilla töihin paluusta vielä parin viikon päästä. Mutta hankalaa on myös tietää se että kuinka "normaaliksi" tää olo tulee edes parantumaan? Kuinka kauan kannattaa odotella? Mutta toki toivon että koen jonkun tsemppi-parantumisen ja pääsisin mahdollisimman pian töihin. 


Hiukset on kasvanut jo sen verran että ne peittää tota haavaa vähän!

Mulla oli jälkitarkastus reilu 2 viikkoa sitten ja näin lääkäri kirjoitti epikriisiin:
Yleistila hyvä. Pää selvästi jäykkä ja kulkee pää jäykästi normaaliasennossa. Selvä tensionaalinen kipu, pienikin kosketus haavanseudun viereisiin lihaksiin aiheuttaa kovan säryn. Niska-hartiaseudun lihakset selvästi jännittyneet, selvä tensionaalinen lihasvaiva.

Potilaan päänsäryt eivät sovi johtuvaksi enää Chiarista. Siinä ei ole palpaatioarkoja, kipeitä niskalihaksia eikä vaiva ole pahimmillaan aamuisin, kuten potilaalla nyt. Pidänkin tensionaalista lihaskipua päänsäryn merkittävämpänä syynä ja Chiariin liittyvää päänsärkyä toissijaisena.

Toi lihavoitu lause tuntui kyllä niin hyvältä lukea. Vielä en uskalla tätä "juhlia" mutta toivon kovasti että parempaa kohti ollaan menossa :)

4 kommenttia:

Jenna kirjoitti...

Voi minni, ihan varmasti sun olo kohenee koko ajan entisestään! Mietippäs nyt, että oot ollut isossa PÄÄHÄN kohdistuvassa leikkauksessa jossa on mm. porattu sun kalloa!..ei 8 viikkoa oo tollasesta leikkauksesta vielä aika eikä mikään, ja jo tähän mennessä oot noin paljon toipunut! :) <3

Hoitovirhe kirjoitti...

Toi niskajumikipu mikä lie, voi hyvinkin johtua nukkuma-asennosta, sillä mulla tuntuu heti noustessa siltä kuin joku olis hakannu tai puristanu kasaan mun päätä koko yön :D Ja välillä särkee päätä niin paljon, ettei mun pää käänny mihinkään :/

Emilia Aleksandra kirjoitti...

Mukava kuulla, että alat vähitellen toipua! :-) Varmasti helpottuu niin paljon kaikki arkisetkin asiat, kuten just tuo kaupassakin käynti. Hiljaa hyvä tulee ;-)
Voimia ja jaksamista♥

Minni kirjoitti...

Jenna - se on kyllä totta, ei toi kuitenkaan ihan mikään pikku juttu ollut :) toivotaan että seuraavan 8 vkon jälkeen oon kun mitää ei olis ollutkaa <3

Karolliina - joo, just tolta musta tuntuu myös! Onneksi se yleensä helpottaa aamun aikana :)

Emilia - Kiitos paljon Emilia <3 Jep, noista pienistä jutuista ne edistymiset huomaa :)