Heippa! Kirjoittelen taas vaihteeksi päänsärystäni tänne blogiin. Monia ei varmaan kiinnosta lainkaan mutta kirjoittelen näitä enimmäkseen omaksi "ilokseni", koska on mielenkiintoista jälkeen päin lueskella miten asiat on muuttunut ja edistyneet. Oon kirjoitellut enemmänkin päänsärkyni syistä näissä postauksissa KLIK! ja KLIK! jos joku haluaa lueskella vähän taustoja.
Tänään kuitenkin mulla oli kauan odotettu aika Taysiin neurokirurgian ylilääkärille jonka oli määrä konsultoida auttaisko pään leikkaus mua. No, sinne menin siis tänä aamuna ja jännitti niiin paljon mitä lääkäri sanoo ja ottaako se mun tilanteen vakavissaan.
Lääkäri oli todella mukava ja perusteellinen kun hän selitti itsessään Chiarista ja leikkauksesta. Lopuksi hän kysyi multa että "mitä tehdään, odotetaanko vielä oireiden mahdollista helpottumista vai aletaanko suunnitella leikkausta?". Mä kerroin että olen mielestäni kokeillut tässä vajaan 1,5v:n aikana kaikkea mahdollista eikä mikään ole parantanut oloa, joten olen leikkauksen kannalla. Lääkäri kertoi sitten leikkausriskit ja aikataulua.
Leikkaukseen pääsen siis todennäköisesti loka-marraskuussa. Itse leikkaus kestää kuulemma 3-6 tuntia. Leikkauksen jälkeen vietän sairaalassa aikaa viikosta kahteen viikkoon. Ja mukava asia oli se että saan olla Taysin potilashotellissa jossa mulla on oma huone johon saa tulla koska vaan vieraita ja vaikka joku yöpyä mun kanssa jos niin tahdon. Tää on musta tosi kiva että saa levätä rauhassa mutta myös läheiset voi olla tukena vuorokauden ympäri. Sairaalasta kotiutumisen jälkeen sairaslomaa on kuukaudesta kahteen kuukauteen.
Niin ja mitä itse leikkauksessa tapahtuu? Takimmaiseen kallokuoppaan tehdään lisää tilaa poistamalla luuta ja avaamalla ylimpien niskanikamien takakaaria, jotta selkäydinkanavaan saadaan lisätilaa. Eli siis pikkuaivoihin ei kosketa lainkaan eikä pään sisältä leikata mitään "välttämätöntä", pari luunpalaa vain.
Leikkaukseen liittyy aina riskejä, tottakai. Pelkäsin että riskit olisivat mahdollisesti vakavia ja suuria mutta lääkäri kertoi
että riskeinä pääasiassa on haavan tulehtumista, kipua ja pahoinvointia.
Nyt olo on jokseenkin epätodellinen. Olen odottanut jotain ratkaisua todella kauan. Tänään oon kärsinyt taas niin hirveästä särystä etten päässyt lääkärin jälkeen enää töihinkään. Mutta luulen että koko yön ja aamun jännitys pahensi särkyä lisää.
Nyt siis vaan odotellaan että jonohoitaja ottaa yhteyttä ja kertoo koska pääsen leikkaukseen. Toisaalta 3-4kk tuntuu todella pitkältä, mutta toisaalta on helpottavaa tietää että jotain tulee nyt varmasti tapahtumaan eikä vaan odota turhaan.
Kuvat tulitikkutehtaalta jossa oltiin tyttöjen kanssa kuvailemassa