9.10.2013

Chiari - leikkaus

Mut siis leikattiin Taysissa pe 20.9 josta siis on vajaa kolme viikkoa. Menin siis sairaalaan jo edellisenä päivänä koska musta otettiin verikokeita, hoitajat haastatteli ja tapasin vielä leikkaavan lääkärin. Tuo päivä oli aika pitkälti odottelua mutta onneksi ystäväni Emmi oli mukana etten panikoinut yksin :) Yövyin kuitenkin potilashotellissa (sain valita menenkö hotelliin vai vuodeosastopaikalle) äidin kanssa. Käytiin illalla vielä saunassa ja katseltiin telkkaria. Ja nukuin kun tukki? En jotenkin tossa kohtaa sisäistänyt mitä on tapahtumassa. Musta tuntu ihan kun olisin ollu lähdössä jollekin lomalle, todellisuus paljastuikin vasta myöhemmin :D

Aamulla menin osastolle ja sitten puettiin leikkausvaatteet sekä esilääkittiin. Sitten lähdettiin leikkaussaliin ja muistan kaiken ihan selkeästi. Juttelin vielä lääkäreiden ja hoitajien kanssa samalla kun he laittoivat tippaa, mittasivat verenpainetta jne. Muistan että katselin leikkauspöytää vähän ihmeissäni. Siinä näytti olevan ihmeellisiä virityksiä :D (koska leikkaus tehdään mahallaan maaten ja pää tuetaan jollain "tikuilla". Enkä yhtään ehtinyt jännittää tässäkään vaiheessa? Sitten joku sanoi että hengitteles vähän happea tästä, pari henkäystä ehdin ottaa ja sitten pimeni. 




Noin viiden-kuuden tunnin päästä heräsin heräämöstä. Muistan hämärästi että tila oli iso, valoisa ja siellä oli paljon hoitajia ja joka puolella piippaili joku laite. En nähnyt kunnolla vaan todella sumeasti. Leikkauksessa silmiini oli laitettu jonkinlaiset rasvalaput ja rasvaa oli myös verkkokalvoillani. Muistan että minua hoiti ihana nainen joka silitteli ja rauhoitteli minua ja kertoi että kaikki on hyvin :D musta se oli tossa tilanteessa niin merkitsevää että tuntui siltä että hän oli oikeasti mua varten. Sitten mut vietiin takaisin osastolle. Olin kysynyt että saanko soittaa mun läheisille. En muista tästä mitään mutta olin soittanut äidille ja sanonut vaan "äiti tuu pian" :D perjantai-illasta en muista kun väläyksiä. Äiti ja poikaystävä oli siinä mutta en jaksanut olla hereillä enkä puhua. Vaikersin vaan aina kun piti vaihtaa asentoa(koska pää puutui niin piti vaihtaa kyljeltä kyljelle). Pään liikuttaminen sentinkin sattui niin paljon että luulin että taju lähtee. Perjantaina olin pyytänyt pahoinvointilääkettä tippaan ja muistaakseni pyysin joku toinenkin päivä (leikkauksessa oli myös laitettu pahoinvointilaastari etukäteen). Ne siis auttoi mulla. En oksentanut kertaakaan vaikka monet ovat sanoneet että ovat oksennelleet monia päiviä jatkuvasti. Illalla mulle nousi myös kuume ja tuli jotain ihottumaa rintakehään. Sain jonkun reaktion nukutusaineista todennäköisesti. 


Viikonloppu meni muutenkin ihan sumussa. Kipulääkettä sai kun siltä tuntui. Äiti tai poikaystävä oli mun tukena joka päivänä aamusta iltaan. Kivut oli kovia ja torkuin vaan. En jaksanut istuakaan ilman että joku piti kiinni. Olin myös ihan vinossa, toinen olkapää oli ylempänä kun toinen. Tarvitsin apua kääntymiseen sängyssä. Ruoka ei maistunut mutta mulle syötettiin suklaavanukasta ja mehua. Kuume jojoili. Lauantai-iltana hoitajat nosti mut ja kävelin pari metriä tuettuna suihkuun.




Sunnuntai-illasta alan muistamaan selkeästi ja jaksoin jo hieman istuskella, syödä ja seurustella. Ja käyttää puhelinta ensimmäisen kerran :D aikaisemmin ei ollut tullut mieleenkään.. Poikaystävä oli aiemmin vastannut mun puolesta läheisten kyselyihin kun kännykkä vaan piippaili. Mutta tuntui hyvältä kun niin moni ihminen tsemppasi < 3
Sitten ma-to mulla kävikin enemmän jo vieraita ja joka pvä taisin käydä kahvilassa/ulkona pikaisesti. Tosin kun en ollut enää niin kipeä niin nukuin todella huonosti. Tosi turhauttavaa kun luuli nukkuneensa muutaman tunnin ja kun katsoi kelloa niin olikin vaan torkahtanut hetkeksi.. Johtuen siitä että osastolla oli kokoajan hälinä ja samoin mun huoneessa oli vähän levotonta kun toinen kuorsas ja toisella oli asiaa ympärivuorokauden :D Ja tämä mummu halus aina kilpailla kaikessa mun kanssa. Kumpi sai enemmän lääkkeitä, kummalla oli enemmän hakasia haavassa, kummalla korkeampi verenpaine jne. Kiusallista hiljaisuutta ei päässyt syntymään ainakaan ;) 

Sitten tämmöinen screenshot mitä päivitin fb:hen mun läheisille ja chiari-kavereille. Olin niin onnellinen kun kirjoitin tätä. En jaksanut alkaa tähän kirjoittamaan asiaa uudestaan joten kopioin tämän. Kirjoitusvirheitä on paljon, sori!




6 päivää leikkauksen jälkeen mut kotiutettiin. Sain burana/panadol-reseptin ja kipulaastarin selkääni viikoksi. Tästä tulisi kilometrien mittainen postaus jos kertoisin miten kotona on mennyt leikkauksen jälkeen. Joten säästän ne seuraavalle kerralle :) 

Toivottavasti joku jaksoi lukea ja tästä on jotain "apua" teille jotka olette menossa leikkaukseen tmv. Jos tulee jotain kysyttävää niin kysykää ihmeessä!

14 kommenttia:

Emilia Alexandra kirjoitti...

Huhhuh, kuulostaa ihan tajuttoman rankalta operaatiolta,niin fyysisesti kun henkisestikin.. Ihan kamalasti tsemppiä paranemiseen!! :)

Hoitovirhe kirjoitti...

Melkein jätin tän vasta leikkauksen jälkeen luettavaks, mutta luin nyt ennen kuitenkin :D edelleen on sellaiset fiilikset, et tekis mieli soittaa sairaalalle, et unohtakaa koko juttu. En tule!
Eniten mua vieläkin pelottaa se etten mä saa tarpeeks kipulääkkeitä ja kyllä toi yöpyminenkin arveluttaa, vaikka nukahtamislääkkeitä oonkin käyttänyt. Tosin nyt sanottiin ettei leikkauksen jälkeen välttämättä annetta just ton kunnon seuraamisen takia. Ei vaan noi yövalvomiset sairaalassa houkuttele

Minni kirjoitti...

Emilia: No toki on sitäkin. Mutta uskon että tää kaikki opettaa arvostaan pieniä asioita ja vahvistaa :) Kiitos paljon!! <3

Hoitovirhe: Ymmärrän, mäkin olisin tossa kohtaa lukenut varmaan vähän "varuillani". Mutta hei sulla on niiiin vähän aikaa ja niinkun fb:ssä kirjoitin nii et halua käydä tota "odotusfiilistä" montaa kertaa :) Saat varmasti kipulääkettä kun pyydät. Mä pyysin muutamien tuntien välein ehkä ekoina päivinä ja ne laitettiin suoraan lihakseen kun en jaksanut nielasta. Uskallat pyytää vaan niin saat! Joo no toi nukkuminen oli kyl vähän. Ekat yöt sen takia et soitin n 30min välein kelloa et joku tuli kääntään mut toiselle kyljelle koska alkoi sattua päähän. Mutta sain kyllä parina yönäkin nukahtamislääkettä kun vaan pyysin :) Ekoina öinä ei varmaan joo annetakaan mutta oon aika varma että et jälkikäteen tajua parista ekasta päivästä/yöstä mitään. Tai sit mulle teki sen toi kuume että oon ollu ihan sekaisin :D

Emmi kirjoitti...

Vaikka aikaisemminkin luin kun olit leikkaukseen menosta kirjoitellut, niin nyt vasta oikeasti tajusin mikä tämä chiari oikein on! Joten hölmömpääkin valaistu tällä postauksella paljon :D

Tsemppiä hurjasti parantumiseen :)!!

Minni kirjoitti...

Heh, ei se mitään! Et oo hölmö lainkaan, moni neurologikikaan ei tiedä mikä tämä on joten... :D Mutta kiitos paljon :)<3

tuulia kirjoitti...

Onko oireet nyt helpottanut?

t. sama ihminen joka sinulle sähköpostiakin laittoi.

Minni kirjoitti...

Tuulia - kyllä mä sut muistan :) näin pian leikkauksen jälkeen ei voi sanoa oikein mitään koska kivut ovat vielä niin kovat. Lääkärin mukaan "palautumisessa" voi mennä viikkoja - kuukausia. Mutta kerron kyllä sitten :) ja ajattelin vielä kirjoitella miten on mennyt nyt pari viikkoa kotona, kun vaan jaksan!

Anniinamaaria kirjoitti...

Apua, mulle tuli tästä älytön myötätunto jotenkin, ihan tajuttoman rankkaa tällanen varmana! Ja tosi huippua ja rohkeaa kirjottaa tälleenkin juttuja blogiin, tykkäsin kauheesti lukea, kun kirjoitat vähän syvemmältä. Tsemiä kauheesti paranemiseen!

Anonyymi kirjoitti...

heei!:) mä mietin tässä että pystyiskö sulle laittamaan yksityisenä esimerkiksi sähköpostissa tai Facebookissa viestiä liittyen tähän leikkaukseen? mulla on tää kyseinen leikkaus tulossa kans 28.11 ja askarruttaa yhä usea asia ja myös se, että menenkö siihen loppujenlopuksi ollenkaan..

Minni kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Unknown kirjoitti...

Löysin blogisi ja liityin lukijaksesi. Olet hyvä kirjoittamaan! Paljon voimia sulle!

http://minna-rose.blogspot.fi/

Minni kirjoitti...

Voi kiitos Minna Rosé ihanasta kommentista! Tervetuloa lukemaan :)

Anonyymi kirjoitti...

Huhhuh, itsellä taitaa myös olla tämä leikkaus edessä ja jännitän kaikista tyhmintä asiaa eli hiuksia :DD eli kasvaako hiukset takaisin tuohon kohtaan yms?

Minni kirjoitti...

Kyllä ne hiukset kasvaa! Kaikkialle muualle ku itsessään siihen arpeen :) jos haluat nähdä kuvan esim arvesta/hiuksista nyt niin laita mulle s-postia (mirren-@hotmail.com) tai muuten vaa jutella chiarista/leikkauksesta!