17.10.2013

Chiari - leikkaus / toipuminen

Heti alkuun iso kiitos kaikille teille ihanille jotka ootte kommentoinut tänne blogiin ja myötäeläneet mun leikkauksen jälkeistä aikaa. Ihana huomata että ihmisiä joita tää ei varsinaisesti kosketakaan niin kiinnostaa lukea näitä juttuja. Ja paljon on lukijoita joilla/jonka läheisellä on tämä diagnoosi, kiva jos on ollut pienintäkin apua teille näistä mun kirjoituksista.

Ja mulle saa laittaa aina s-postia yksityisesti jos haluaa, osoite on mirren-@hotmail.com

Ja tietysti kiitos kaikille tutuille, ystäville ja sukulaisille jotka on "oikeessa elämässä" auttanut, tsempannut ja tukenut mua. Nää kaikki merkkaa mulle paljon. Oon kyllä niin onnellinen että mulla on näin mahtavat tukijoukot. Oon sanonut ton varmaan miljoona kertaa mutta niin se on. Olisin luovuttanut jo ajat sitten jos olisin yksin.

<3


Ajattelin kirjoitella nyt vähän miten kotona on mennyt leikkauksen jälkeen. Nyt leikkauksesta tulee 4viikkoa. Mut kotiutettiin 6 pvää leikkauksen jälkeen 26.9. Mukaan annettiin burana/panadol -reseptit ja selkään kipulaastari. Mulla oli ihan tosi hyvä olo, ei juurikaan kipuja. Pää vaan ei liikkunut mihinkään ja liikuin tosi hitaasti. Olin pari yötä äidin luona koska kotona ei enää ollut kun pahvilaatikoita (muutin siitä parin päivän päästä). Oli tosi hyvä että äiti oli mun kanssa koska tarvitsin niin paljon apua.

Viikko leikkauksen jälkeen hakaset poistettiin haavasta. Haava ei kuitenkaan ollut täysin ummessa vielä joten siihen laitettiin lääkehunajaa ja sidos päälle vielä muutamaksi päiväksi.

9 pvää leikkauksen jälkeen kuitenkin kivut iskivät ihan hirveinä päälle. Olin yksin täällä uudessa kodissa ja mun päätä sattui pienikin liike niin paljon taas että tuntui että pyörryn. Sitten olin taas pari päivää äidillä/mummun luona koska koin etten uskalla olla yksin, koska en yksinkertaisesti pystynyt tekemään paljookaan yksin kun kivut vaan paheni ja paheni.

♡

12 pvää leikkauksesta soitin sitten neurokirurgian osastolle ja kysyin että onko normaalia että mulla on näin kovat kivut edelleen ja lääkkeistä ei ole mitään apua. Lääkäri sanoi että tule ensiapuun niin pian kun pääset niin kuvataan sun pää. Pääsin suoraan johonkin kirurgiseen tarkkailuun petipaikalle. Pian mut tultiin hakemaan ct-kuvaukseen. Tämä tehtiin siis siksi että poissuljettiin aivonestekierron häiriö, joka on siis mahdollinen leikkauksen jälkeen. Kun lääkäri tuli kertomaan että kaikki on hyvin, niin tippui kyllä iso kivi sydämeltä. Ehdin jo pelästyä että edessä olisi haavan avaaminen ja aivonesteen tasaaminen/poistaminen (?).
Lääkäri kertoi että kivut ovat täysin normaalia ja hieman ihmetteli miksi minut oli kotiutettu tällaisilla lääkkeillä. Osastolla sain kuitenkin kovia kipulääkkeitä ja sitten kaikki kipulääkkeet lopetaan kuin seinään. Joten ei mikään ihme että kehoni oli ihan sekaisin ja kivut olivat niin kovat, ei pelkillä tulehduskipulääkkeillä voikaan pärjätä niin pian isosta operaatiosta. Joten sain kipulääkkeitä, lihasrelaksantteja ja ohjeistuksen ottaa rennosti, leikkauksesta oli kuitenkin vasta niin vähän aikaa.

Those wings are made to flyyy

3 viikkoa leikkauksesta menin ekaa kertaa fysioterapeutille. Oon löytänyt ihan mielettömän ihanan ihmisen joka on auttanut mua todella paljon. Ja hänen hoitonsa oli myös ennen leikkausta yksi niistä harvoista asioista joka auttoi kipuun. Hänen mielestään ei vielä tarvitse "väkisin" liikutella päätä ja hartioita koska siitä tulee niin kova pääkipu. Vaan ihan pikkuhiljaa ja keskittyä siihen etten olisi niin vinossa :D Hän antoi myös hyvän vinkin että pitäisin päänsärystä jälleen päiväkirjaa. Lähinnä että onko särky missä kohti milloinkin, ja onko se nimenomaan särkyä vai hetkellistä kipua? Että osaisi vähän erottaa että mikä on samanlaista kun ennen leikkausta ja mikä taas ei.

Nyt oon ollut reilun viikon ihan hyvissä voimissa. Kipulääkkeistä on ollut apua ja pikkuhiljaa niska ja pään lihaksetkin alkaa vetreytyä. Pystyn periaattessa tekemään ihan normaaleja juttuja mutta erityisesti kumartuminen, pään kääntäminen ja esim. rappuset saavat säryn kovenemaan. Joten oon koittanut ottaa ihan rauhassa. Sehän on tosi helppoa kun on uusi koti jota haluais sisustella ja järjestää. Onneksi on Greyn anatomia jota oon alkanut katsoon, mielettömän hyvä sarja, suosittelen ;)

Dreamcatcher.

Tulipas pitkä teksti taas. Tää blogi nyt on vähän chiari-painotteinen koska mun elämässä ei oo juuri nyt muuta (hahaa). Ja kuvat on weheartit:stä kun ei ollut muuta kuvamateriaalia. Kun saan kotia vähän kuntoon ja jaksan panostaa pukeutumiseen niin tulee tietysti sisustus/asu - juttujakin ainakin :)

2 kommenttia:

Hoitovirhe kirjoitti...

Hui kuullostaa aika jännältä, etteivät osastolta antaneet mitään muuta mukaan kuin Panadolia/Buranaa :O Hyvä tietää sitten etten ainakaan tyydy ottamaan tollasta lääkereseptiä vastaan jos jostain syystä alkavat sitä mulle tuputtamaan :D Buranaa en voi edes syödä ja Panadolista ei oo mitään apua enää edes noihin mukaviin raajakipuihin :/

MIetittiin tota asiaa, että pitäiskö äidin jäädä mun kanssa kotiin, kun tuun leikkauksesta. Itse en niin haluaisi, että täällä olis joku kokoajan mun kanssa...mutta toisaalta sitten taas toi olis hyvä idea, koska oon todella kipeänä jo pelkästä shuntin läpän vaihdosta.

Mut sitte taas mietin, että ens viikolla pitäis mennä jo sinne leikkaukseen ja silti mulla on kokoajan sellanen "Tuskin mua nytkään leikataan, kun se on jo kahdesti muutettu" Jos nyt edes ennen vuoden loppumista leikkattais...

Minni kirjoitti...

Joo, mietin sitä sillon kanssa mutta hölmö kun oon niin en sanonut ääneen :D Mutta vaadi kunnon kipulääkkeet siis! Buranan mäkin oon nyt jättänyt pois kun se ei pidemmän päälle sovi mun vatsalle..

Ja mä suosittelen ehdottomasti että jos äidilläs on mahdollisuus niin olis sun kanssa.. Mä olin meinaa niin avuton :D kun pää ei liiku yhtään mihinkää suuntaan niin on kaikki aika vaikeeta. Ja kun mulla oli niin jumissa niskat ja kaikki etten jaksanut nostaa puhelinta painavampaa, hah.

Kylläkai sut nyt leikataan, se olis oikeesti ihan todella epäinhimillistä että sun aikaa siirrettäis kolmannen kerran.. Mä pidän peukkuja :)