18.6.2013

Ruby and Fellas


Moikka! Tänään työpäivän jälkeen päätin ottaa pienet päiväunet koska yöunet jäi viime yönä vaan muutamaan tuntiin. Noh, havahduin siihen että päiväunet venyikin 2,5 tuntisiksi ja huomasin että Jennalta oli tullut viesti että mennäänkö syömään. No, tottakai mä lähdin!

Mietittiin mihin mentäis ja ehdotin Ruby & Fellasia. Meistä kumpikaan ei ollut aikaisemmin käynyt siellä mutta mä olin kuullut paljon hyvää.





Ja tosi kiva paikka se olikin, suosittelen. Ruoka oli ihanaa, annos oli tosi iso eikä edes kallis, 14,5€ muistaakseni :) Itse söin kana-vuohenjuustoleivän (tosin jätin leivän syömättä :D) ja Jenna kinkku-aurajuusto-salaatin joka näytti tosi hyvältä myöskin!





Kaulakoru: Nimesi.fi



Huh, oli tosi kivaa mutta nyt maha on niin täynnä että ei kykene tekeen mitään hetkeen... Kiitos Jennalle seurasta!

Edit: Jenna kirjoitti omaan postaukseensa niin ihanasti meistä että pakko kopioida pätkä tänne! 




Ala-asteella kaikilla oli bestis. Se vaihtui muutaman kerran viikossa ja yleensä bestiksistä toinen "jätti" toisen, jotta voisi olla jonkun muun bestis. Kolme kaverusta oli yleensä liikaa, kun kuitenkaan niistä molemmista bestiksistään ei voinut tykätä yhtä paljoo...kyllä on ollut vaikeeta! :D Mä onnistuin kuitenkin kuin ihmeen kaupalla jossain kohtaa ala-astetta löytään silloiselta luokaltani yhden tytön, jonka kanssa jatkettiinkin "bestiksinä" varmaan niin kauan kuin tuota sanaa bestis edes käytettiin :D Yläasteellakin oltiin samalla luokalla ja edelleen täysin erottamattomat. 

Kun yläaste päättyi, mä lähdin lukioon, kun en oikein tiennyt mitä haluaisin opiskella, ja tää mun paras ystävä lähti ammattikouluun. Väistämättäkin alettiin pikkuhiljaa nähdä vähän harvemmin ja molemmat tietenkin sai uusiakin kavereita. Silti aina kun nähtiin tai puhuttiin puhelimessa tms. muistin miksi juuri tää tyttö on mulle niin tärkeä. Onneks oli yks jolle voin aina soittaa: se ala-asteelta asti mun elämässä ollut tyttö, jonka kanssa ei ehkä enää nähty joka päivä, mutta johon pystyin silti luottaan sata prosenttisesti ja joka osas aina piristää mua. 


Kavereita on sittemminkin mennyt ja tullut, mutta vaikka mun elämässä on tapahtunut aika isojakin muutoksia niin ala-astebestikseni, Minni, on ja pysyy! :D Veikkaan että välillä me ollaan yhdessä ulkopuolisten silmin tosi rasittavia, mutta ei voi mitään :D Näiden vuosien aikana on saattanut kertyä muutama insidejuttu jotka ei avaudu, eikä tuu ikinä avautuunkaan kenellekään muille, mutta sehän se vasta parasta onkin. Ja aika hauska juttu, että nykyään Minni on taas se ystävä, jota näen ystävistäni useimmiten. 


Käykää kurkkaamassa Jennan blogi!

Ei kommentteja: